Työelämän kehitys kohti portfoliouraa – miksi osaamisen hyödyntäminen ratkaisee enemmän kuin koskaan
Työelämä ei ole enää muuttumassa. Se on jo muuttunut. Silti yllättävän moni rakentaa edelleen uraansa pelisäännöillä, jotka syntyivät aivan toisenlaiseen maailmaan.
Kun puhumme työelämän muutoksesta, keskustelu keskittyy usein tekoälyyn, etätyöhön tai osaajapulaan. Ne ovat kuitenkin vain yksittäisiä ilmiöitä paljon suuremmassa muutoksessa. Todellinen muutos liittyy siihen, miten työn arvo syntyy ja mitä yritykset oikeastaan ostavat.
Juuri tätä kehitystä kuvaa alla oleva infograafi.
Teollisesta työstä tietotyöhön
1900-luvun alkupuolen työelämä rakentui pitkälti fyysisen työn ympärille. Työn arvo syntyi käytetystä ajasta ja tehdystä työstä. Organisaatiot omistivat tuotantovälineet, työ tehtiin tietyssä paikassa tiettyyn aikaan ja pitkä työsuhde saman työnantajan palveluksessa oli normaali urapolku.
Tietotyön yleistyessä kilpailuetu alkoi siirtyä fyysisestä työstä osaamiseen. Koulutus, asiantuntijuus ja kokemus nousivat keskeiseen asemaan. Organisaatiot palkkasivat osaajia kehittämään tuotteita, palveluita ja liiketoimintaa, mutta työ rakentui edelleen pitkälti vakituisten työsuhteiden ympärille.
Osaamismarkkinat muuttivat pelisäännöt
Viimeisten vuosien aikana olemme siirtyneet vaiheeseen, jota kutsun osaamismarkkinoiksi.
Yritykset eivät enää osta ensisijaisesti työaikaa. Ne ostavat ratkaisuja, osaamista ja tuloksia silloin, kun niitä tarvitaan. Samalla asiantuntijat voivat tarjota osaamistaan yhä useammalla tavalla kuin perinteisessä työsuhteessa.
Interim-, fractional-, konsultointi- ja freelancertoimeksiannot ovat tästä hyvä esimerkki. Kyse ei ole vain uusista nimikkeistä, vaan erilaisista tavoista hyödyntää osaamista joustavammin sekä yrityksen että asiantuntijan näkökulmasta.
Portfolioura ei tarkoita viittä työtä
Portfoliura ymmärretään usein väärin.
Se ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi olla yrittäjä tai tehdä useita töitä yhtä aikaa.
Minulle portfolioura tarkoittaa ennen kaikkea oman osaamispääoman johtamista.
Sama ihminen voi elämän eri vaiheissa tai jopa samanaikaisesti toimia työsuhteessa, toteuttaa interim- tai fractional-toimeksiantoja, konsultoida, kouluttaa, kirjoittaa kirjoja tai rakentaa digitaalisia tuotteita. Oleellista ei ole työmuotojen määrä vaan se, että omaa osaamista osataan hyödyntää siellä, missä siitä syntyy eniten arvoa.
Seuraava kilpailuetu
Mielestäni työelämän seuraava kilpailuetu ei ole uusi tutkinto tai entistä pidempi ansioluettelo.
Se on kyky tunnistaa, tuotteistaa ja johtaa omaa osaamispääomaansa.
Asiantuntijan kannattaa ymmärtää, mitä ongelmia hän ratkaisee, kenelle hän tuottaa arvoa ja millä eri tavoilla tuo osaaminen voidaan tuoda markkinoille. Yhä harvemmin yksi työnantaja tai yksi tulonlähde määrittelee koko työuraa.
Onko Suomessa oikeasti osaajapula?
Olen sanonut tämän aiemminkin ja sanon sen edelleen.
Suomessa ei mielestäni ole varsinaisesti osaajapulaa. Meillä on ennen kaikkea osaamisen hyödyntämisen pula.
Osaamista on paljon, mutta liian usein se jää tunnistamatta, sanoittamatta tai tuotteistamatta tavalla, joka vastaisi yritysten todellisiin tarpeisiin. Samalla yritykset etsivät osaajia, vaikka sopiva osaaminen voisi löytyä aivan uudenlaisilla yhteistyömalleilla.
Juuri siksi uskon, että seuraavien vuosien tärkein työelämäkeskustelu ei koske sitä, mikä ammatti katoaa tai mikä tutkinto kannattaa suorittaa.
Paljon tärkeämpää on oppia hyödyntämään omaa osaamista muuttuvilla osaamismarkkinoilla.
Yhteenveto
Työelämän kehitystä ei voi pysäyttää, mutta siihen voi valmistautua.
Ne, jotka oppivat tunnistamaan oman osaamispääomansa, tuotteistamaan sen ja hyödyntämään sitä joustavasti erilaisissa työn tekemisen muodoissa, rakentavat samalla itselleen vahvemman aseman myös tulevaisuuden työmarkkinoilla.
Miten sinä näet työelämän kehityksen? Missä vaiheessa sinä olet omalla urallasi ja minkä mukaan myyt osaamistasi?
